Lammilla on julkista taidetta, vaikka ei ehkä heti ensimmäisenä tule mieleen, että missä. Muistomerkkejäkin on useita, eletäänhän täällä melko historiallisilla paikoilla. Sisällissota pyyhkäisi yli Lammin keväällä 1918 ja vei mennessään kellotapulin, kirkon puiset osat ja rakennukset nykyisen Lamminraitin toiselta puolelta, Virastotalon paikkeilta. Aiheita muistomerkeille ja laatoille ainakin siis löytyy, ja jokunen julkinen taideteoskin.
Julkaisimme talvella VisitLammin Instagramissa pari ehdotusta kävelylenkeille, joiden varrella tai kohteena olisi julkinen taideteos tai muistomerkki. Pokemon Go -pelaajille tämä on tosin helppo rasti. Pokestopit, joilla pelaajan kannattaa vierailla, ovat yleensä jonkun muistomerkin, historiallisen rakennuksen tai taideteoksen paikkeilla.
Kävelykierros aloitettiin lumien aikaan Konnarilta, punaisten muistomerkiltä, joka on pystytetty Konnarin koulun kentän läheisyyteen Lemetinmäen puolelle. Lemetinmäen taistelussa 27.4.1918 kaatui noin 200 punaista, joista 10 oli lammilaisia. Heidät haudattiin yhteishautaan, jonne siirrettiin myös aikaisemmin muualle haudattuja punaisia sekä Lammilla teloitettuja punaisia. Ruumiit oli tarkoitus myöhemmin siirtää Lammin hautausmaalle, mutta niin ei koskaan tapahtunut.
Lammin kunta pystytti muistomerkin 1951. Muistomerkin teksti kuuluu: ”Luokkasodassa henkensä uhranneiden työläisten muistoa kunnioittaen. Lammin kunta”. Piispa Juha Pihkala siunasi 16.8.1998 Konnarin joukkohaudan vainajat.
Muistomerkki-ja taidekävelyretken yhdeksi kohteeksi ehdotettiin Kalevala-puiston kotaa. Mutta mikä on tämän mystisen, lähes myyttisen kauniin rakennelman tarina? Marjo Ahonen tiesi aivan oikein Facebookin keskusteluketjussa, että kyseessä on Vilho Raatikaisen ja Evon metsätyökoulun opiskelijoiden taidonnäyte.
Evon metsätyökoulu perustettiin 1964 ja Raatikainen toimi sen johtajana aina siihen asti, kun Evon metsäoppilaitos ja metsätyökoulu yhdistyivät Evon metsäoppilaitokseksi vuonna 1989. Evolla pitkään opettajana toiminut Ossi Ojala muistaa, kuinka Raatikaisen oppilaat kuorivat ja kuivattivat riukuja kotaa varten. Sitä Ojala ei muistanut, mistä Vilho, eli Ville sai mallin kodalle. Jonkin vanhan mallin mukaan hän kuitenkin sen suunnitteli. Itse asiassa koko Kalevala-puisto on Raatikaisen aikaansaannos. Ojalan mukaan on aivan Villen ansiota, että Lammilla on ylipäätään puistoja ja vihreyttä.
Lammilaisilta saatiin mukavasti tietoja Kalevala-puiston rakentamisesta. Tuomo Mikkola kertoi Facebookissa, että Raatikaisen suunnitelmassa puistoon kodan ympärille oli tarkoitus tulla kivinen spiraali, eräänlainen jatulintarha. Portin lähettyville on istutettu maailman tammi ja käräjäkivetkin puistosta löytyvät. Sekä Kalevalan 150-vuotismuistopaasi.
Kota on kipeästi tervan ja korjaamisenkin tarpeessa. Saataisiinkohan Evon opiskelijat innostumaan kodan kunnostusprojektista?
Kolmas kohde on hieman kauempana edellisistä. Tämän taideteoksen nähdäkseen on käveltävä Untulan rantaan saakka. Mutta Untulahan on aina kävelyretken arvoinen. Turkulaisen kuvataiteilijan Raimo Hossin Veistos Ormanneito sai paikan rannan tuntumasta vuonna 2007 eli Lammin kunnan viimeisinä vuosina. Kunta osoitti paikan, Hossi valoi jalustan ja toi Ormanneidon paikoilleen. Neidon ulkomuoto poikkeaa perinteisestä mielikuvasta vedenneidosta. Hossin näkemyksessä vedenneidolla on naisen keskiruumis, mutta kalan pyrstö ja pää. Haastattelin Rossia 2000-luvun lopulla, ja hän kysyi, että miksi ihmeessä vedenneidon täytyisi muistuttaa kasvoiltaan kaunista neitoa. Onhan se totta, että edessä selviytyminen edellyttää ehkä enemmän kalamaisia ominaisuuksia.
Raimo Hossi (1957-) on Turun piirustuskoulun kasvatti, hän opiskeli kuvanveistoa neljä vuotta. Debyyttinäyttelynsä hän piti Wäinö Aaltosen museossa vuonna 1989. Hossi on syntynyt Ypäjällä, mutta on äitinsä puolelta vanhaa lammilaista sukua Evolta. Hossilla on kesäpaikka Vilkkilässä, jonka hän on nimennyt Vilkkilän kulttuurikeskukseksi. Kansan Uutisten haastattelussa vuonna 2009 hän kertoi pääsevänsä veistämään Lammin kesäpaikassa. Vieläkö Hossi mahtaa lomailla Lammilla?
Hossi on aina ollut kiinnostunut tekemään taidetta tavallisista, jokapäiväisistä asioista. Niinpä Ormanneitokin on valettu betonista. Apuna on käytetty rautaa ja kanaverkkoa. Hossi on tehnyt maalauksia itse keksimällään tekniikalla, paineilman avulla alkydimaaleista. Hänen akvarelleina toteuttamia osin pilakuviksi piirrettyjä Turun historiasta kertovia töitään on painettu kirjaksi, jonka nimi on Täyslaidallinen Turusta. Ennen kuvanveiston opintojaan hän toimitti pilakuvia Loimaan lehteen.
Ormanneito on kokenut värikylvyn vuoden 2013 jälkeen. Mahtaako olla taiteilijan itsensä tekemä muutostyö, vai onko joku muu halunnut lisätä väriä vedenneidon ulkomuotoon? Toisessa kuvassa Ormanneito sellaisena kuin se oli ennen värikylpyä. Kuva lainattu Häme-Wikistä, kuvaaja on Matti Siivonen.
