Meidän osuuskunnan pääkonttorin pääkallopaikka on se keittiön pöydän ääri, josta olen ennenkin maininnut. Siellä Villapakan Carita punoo uusia teltannarujaan eli juonii Myyntiteltta 6.0:n uusinta päivitystä… Läpi on vuosien saatossa käyty monikin erilainen ja onnistunut kauppakoju, eikä edellisiäkään ole hylätty, päin vastoin, huoltotoimenpiteitä tehdään ja laidunkauden avausta odotellaan koronalimbossa hyvinkin hartaina – mutta tuotekehitysratas Ceen päässä on jo lähtenyt liikkeelle yhtä varmasti kuin talvi yllättää autoilijat. Ajankohta vain on eri, eli nyt! Kevät ja katuharjakoneet, pajunkissoista vuotava nenä, muuttoinnoissaan kaakottavat lintuaurat – ja uuden teltan piirustukset. Viimeksi eilisiltana istahdimme taas kahvimukien ja juoksevien asioiden kera, ja epävirallisella asialistalla avattiin keskustelu yllättävän nopeasti sanoilla ”Mitäs jos… olen tässä katsellut, että toimisikohan tällainen malli…”
Pientä puuskahtelua oli tarjolla allekirjoittaneen taholta: ”Hei mä en kestä, TAASKO UUSI, aargh”, mutta niin – yön yli nukuttuani ymmärsin pohdiskelevani siskon heittelemiä speksejä. Näinhän se menee. Siemen on kylvetty. Onhan kevät. Saa nähdä, mihin saavutuksiin yletämme tänä kesänä liikuteltavien myymälöidemme kehitystyössä.
Ai niin – myös uusia villakuoseja on tiettävästi lähdössä loppuviikosta matkaan Brittein saarilta Villapakan varastoon. Kevätnenän lisäksi alkavat kutista siis myös sormenpäät… Tämä ei ole mitään virusperäistä. Markkinakuume on selkeästi mentaalitason oire.
